Isäni kertoi minulle, että hän oli tuntenut erään erittäin pidetyn kansan miehen. Tämä oli sairastunut vakavasti, eivätkä lääkärit antaneet enää mitään toivoa siitä, että hän paranisi. Sairas joutui kuoleman pelon valtaan. Ajatuksissa takoi: "Minä kuolen pian, enkä ole valmis." Kauhu valtasi hänet. Hyvin eletty elämäkin syytti miestä iankaikkisuuden porteilla. Kymmenen käskyn laki riisui hänet kaikista omista ansioistaan. Tuskaisena mies koetti rukoilla, mutta vaikutti siltä, että Jumala oli tunteeton hänen rukouksilleen. Peloissaan sairas pyysi hoitajaa, että hän soittaisi seurakunnan kirkkoherralle, että tämä tulisi antamaan hänelle viimeisen ehtoollisen. Hän ja kirkkoherra olivat hyviä ystäviä. Kun pappi kuuli tämän pyynnön ja tiesi, että hänen ystävänsä pian siirtyisi ajan rajan toiselle puolelle, hän ajoi kiireesti sairaalaan. Kun hän näki kuolon kalpean ystävänsä, hän lohdutti tätä. Hän vetosi siihen, että tämä oli elänyt hyvän elämän, eikä hänellä olisi mitään syytä pelätä kuolemaa. Turhaan pappi kuitenkin lohdutti miestä. Synnin tuska poltti tämän sielua ja epätoivo mieltä. Kun hän tunsi, että kuolema lähestyi varkain, kirkkoherra avasi raamattunsa ja luki Johanneksen evankeliumin kolmannen luvun jakeesta kuusitoista.

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."

Kuoleva tarttui luettuun sanaan kuin hukkuva oljenkorteen. Hän pyysi, että pappi lukisi saman vielä toistamiseen siten, että pappi mainitsisi lukiessaan hänen nimensä. Kirkkoherra luki kohdan uudelleen: "Sillä niin on Jumala Vilho Hämäläistä rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei Vilho Hämäläinen, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan Vilho Hämäläisellä olisi iankaikkinen elämä." Kirkkoherra joutui lukemaan saman vielä toisen kerran, ennen kuin valo syttyi kuolevan silmiin ja hän sanoi: "Nyt minä uskon, että Jeesus on ristillä kantanut minunkin syntivelkani. Nyt minä uskallan kuolla." Kun kirkkoherra oli antanut ystävälleen ehtoollisen, hän poistui sairaalasta luvattuaan sitä ennen, että hän tulisi aamulla tapaamaan sairasta. Hän täyttikin lupauksensa ja ajoi aamulla kiireesti sairaalaan. Hänen ystävänsä ei kuitenkaan enää ollut elossa. Sairaanhoitaja kertoi papille, miten onnellisena, Jeesusta kiittäen, mies oli siirtynyt taivaalliseen iltahuutoon.